AC/DC

Olin tuossa eilen Tampereeella.
Pitkällisen bussi matkan seurauksen pääsin Tampereelle. Ja heti tampereella odotti mahtava duuni. Odotat jonossa 7 h. Klo 21.00 aloitti kenties maailman kovin rock bändi (ja paskat) ACDC. Koko ratina oli loppuunmyyty ja fiilis katossa. Kyllähän tuo Hells Bells, Back In Black, Highway to Hell, For Those About To Rock on niit parhaimistoa. Ei tuo uusi tuotanto oikein iskeen vanhaan koiraan. Mut nätti show oli ja varmasti tulee kovempia bändejä vastaan ensi kesänä(kin).

kahvia.

Juon ihanaa mustaa kahvia.

vihdoin.

Lopetin facebook tilini tänään. Olen ylpeä, että tein sen. En tee siellä yhtää mitään. Täysin turha. Kyllä sen ajan voi käyttää monella muullakin tapaa kuin vain facebookis. kyl se viesti kulkee ihan puhelimellaki soittaen tai tekstaamal.
Ei facebookissa ole mitään yksityisyyttä kaikki on kaikkien. En halua sellaista yhteiskuntaa. Uskon, että CIA ja FBI ja Yhdysvaltain hallitus käyttää näitä facebook tietoja täysin. Hehän niistä naruista vetävät. En sitten tiedä millainen tämä google on..

VITSAUS, ensimmäinen osa

Sain vappuna päätökseen Guillermo Del Toron (elokuva ohjaaja, mm. Pan's labyrith ja Hell Boy) ja Chuck Taylorin trilogian ekan osan. Kirja kertoo vampyyreista, kuinka he tulevat "esiin" ja alkavat sitten tuhota maailmaa. Vastaiskuun ryhtyy huoltajuuskiistasta kamppaileva Eph, vanha professori Setrakin, joka on ollut tekemisissä vampyyrien kanssa aikasemmin ja mukana roikkuu myös Eph:stä kiinnostunut naiskollega Nora. Loppuvaiheilla mukaan saadaan myös tuholaismyrkyttä.
Tämä jengi käy taistoon vampyyreja vastaan, kun kaikki muut NYC:in asukkaista on jo "muuttunut" vampyyreiksi.
Kirja lähtee liikkeelle, kun laskeutunut lentokone pimenee täysin ja Eph lähetääb paikalle. Pian selviää, että kaikki matkustajat lentokoneessa on kuolleita. Tai ainakin niin he luulevat.

Minä pidin kirjasta. Se oli hyvä, kirja eteni lujaa tahtia ja ei ollut hirveästi hengähdystaukoja. Minua ei ehkä suuremmin "pelottanut" jotkut kohtaukset kirjassa, mutta vähintääkin kammottavia ne olivat. Kirja oli siis trilogian ensimmäinen osa, joten arvailuni kävi toteen ja kirja jäi ihan kesken. Nyt on pakko lukea koko trilogia, jotta saa tietää mitä tapahtuu.
Kirja oli yllättävän synkkä teos. Saa nähdä tekevätkö tekijät kirjasaagasta loppujen lopuksia synkän vai pimeän tai kenties toivekkaan.

Elefanttimies

Tuli katsottua David Lynchin Elephant Man tuossa viikonloppuna ja pakko myöntää, että kosketuin leffasta. Leffassa ei sinäänsä ole mitään yllätyksellistä ja erikoista juonta. Elokuva kertoo vain yhden vain erilaisen ihmisen elämän tarinan, joka haluaisi elää kuin tavallinen ihminen. Hän ei kykene nukkumaan selällään, koska hänen pää kasvanut yhtä isoksi kuin elefantilla.
Tarinan John Merrick on tivolin vetonaula rumuudellaan. Lääkäri Frederick Treves "pelastaa" Elefanttimiehen, ottaen hänet mukaansa omiin kokeisiin ja lopulta tekemällä hänestä ihmisen. Avaamalla häkkiin sulkeutuneen John Merrickin mielen, jolloin John Merrickista tulee sivistynyt ihminen. Leffan lopussa John Merrick huutaa ihmetteleville ja nauraville ihmisille "I am not an elephant! I AM NOT AN ANIMAL! I AM A HUMAN BEING! I...AM...A MAN!", joka tekee siitä elokuvan vaikuttavan kohtauksen. Me emme ole oikeita arviomaan toista ihmistä. Olemme kaikki vain ihmisiä, ei kukaan ole toistaan parempi. Kukaan tuskin on synnitön. Ihmiset elävät vain toisten ihmisten kustannuksella. Kenties sanonta vahingonilo paras ilo saattaa pitää paikkansa ihmisen luonteen suhteen.
Vastoin kaikkia sääntöjä ja normeja kyseinen leffa ei voittanut ainuttakaan oscaria, sen saadessa peräti 8 ehdokkuutta. Tässä on hyvä esimerkki, ettei ne oikeasti kritisoivat ja hyvät leffat voita niitä pirun palkintoja. Ehkäpä nou oscarit hallitsee jonkin sortin byrokratia, joka mielin määrin valitsee palkinnot.

Lätkää se vain on..

Herranjestas Usa vei ihan kuus-nolla. Suomi on ihan paska suoraan sanoen. Ei tässä näin pitänyt käydä. Mikä meni pieleen? En halua oikeastaan lähteäa analysoimaan. En jaksa ja eikä oikeastaan edes hirveästi kiinnostaa. Se vain lätkää. Lätkä ja muu urheilu ei saisi liikaa vaikuttaa omaa elämäämme. Mukavaa ajanviihdettä, ei sen kummempaa. Olisihan se ihan kiva, jos Suomi jotain joskus voittaisikin, mutta ei ole pakko.

Pitäisi oppia nauttimaan myös tappiosta, eikä ottaa kaikkea niin vakavasti!

Perjantai-ilta !

Hiihtoloma on jo melkeimpä loppu, enkä ole saanut juuri mitään aikaseksi : D. Hyvä Jussi niin sitä pitää. Loma on aina loma. Ei lomalla tarvitse tehdä sen suurempia tai saada tehdyksi asioita, jotka ovat jääneet kesken.
Ainakin on tullut nukuttua. Se on varmasti pääasia, ainakin minun kohdallani, kun minulla on jäänyt toisinaan tuo nukkumis/lepäämis osasti vähän toisaalle. Niin paljon on kaikkea kiirusta, ettei tajuakkaan. Kaiken maan hommia ja menoja. Kaikesta huolimatta on mennyt ihan hyvin. Ja tulee varmasti aina menemäänkin. Jos vain niin tahtoo.
Uskon niin, että kaikki on omasta tahdosta kiinni, jos haluat selviytyä ja olla onnellinen niin sitten olet ja et häiriinny tekijöistä, jotka koettelee sinua. Elämästä kannattaa nauttia, oli tilanne mikä vaan. Mutta en halua paasata mistään syvällisestä juuri nyt. Ei vaan jaksa ja huvita.

Tää on mun eka blogi. Juhlallinen tilanne. Ikimuistoinen oikein. Kyllä voisi alkaa pitää blogia. ihan vahingossa eksysin google bloggerin sivulle. Olin imperiumin sivulla ja painoin jotain ihan vahingossa ja päädyin bloggerin sivulle. Olikohan tällä joku syvempi merkitys? en tiedä, enkä usko. Joopajoo. Tänään tulee sit matsi. Suomi saa voittaa Usan. Eiköhän se voita.
Sitä odotellessa.